1. Golfpalloa valittaessa on otettava huomioon tekijät, kuten lentoetäisyys, pyörimisnopeus, törmäysnopeus ja lentorata; on valittava pallo, joka sopii heidän tiettyyn swingiin. Esimerkiksi yksikerroksiset pallot koostuvat yhtenäisestä rakenteesta ja niitä käytetään ensisijaisesti ajoradoilla.
2. Ensisijainen näkökohta palloa valittaessa on sen "puristus" (kovuus). Kuten mailat, pallot vaihtelevat kovuudeltaan, ja sinun tulee valita pallo, joka vastaa niiden fyysistä voimaa.
Valmistajat käyttävät värikoodeja pallon merkinnöissä ilmaisemaan sen kovuuden: musta edustaa kovinta, sen jälkeen punainen ja sitten sininen.
Siellä on myös erityisesti naisten golfaajille suunniteltu vihreä kategoria, joka on pehmein. Naisgolfarit käyttävät tyypillisesti sinisiä tai vihreitä palloja; Kun heidän taitonsa paranevat, he voivat siirtyä punaisiin palloihin.
Lisäksi pallon tehollinen kovuus muuttuu vuodenajan mukaan kovemmaksi talvella ja pehmeämmäksi kesällä. Siksi on suositeltavaa valita pallo, joka on yhtä tasoa pehmeämpi talvipeliin ja yksi taso kovempi kesäpeliin.
Golfpallot luokitellaan kovuuden mukaan seuraavasti:
(1) Kovuus 90–105: Soveltuu golfaajille ja huippu-amatööreille;
(2) Kovuus 80–90: Sopii keskitason pelaajille (yleensä nuoremmille tai keski-ikäisille);
(3) Kovuus 70: Sopii aloittelijoille ja korkeatasoisille pelaajille.
Golfpalloja on eri kovuustasoilla; mitä suurempi numero, sitä kovempi pallo. Valinnan tulee perustua pelaajan swingin tehoon ja tekniikkaan. Koska pallon kovuus liittyy suoraan etäisyyteen, keskimääräiset pelaajat voivat kamppailla hallitsemaan suuntaa liian kovilla palloilla; lyhentynyt kosketusaika mailanpään ja kovan pallon välillä helpottaa pallon lyömistä offline-tilassa.
Kun valitset pallon kovuuden, ota huomioon ikäsi, fyysinen vahvuus, taitotasosi ja erityiset tavoitteesi. Tietenkin, jos sinulla on haluamasi merkki, valitse vain sopiva kovuustaso kyseisestä merkistä. 3. Kiinteällä, tasaisella lattialla (marmori, laatta tai betoni), pidä palloa 150 cm:n korkeudella (180 cm pitkällä henkilöllä tämä on suunnilleen kaulan keskiosan taso) ja vapauta se, jotta se laskee luonnollisesti.
4. Elastisuus: Kentällä ei tarvitse testata pelaamista; ero staattisen paluukorkeuden ja dynaamisen lyöntietäisyyden välillä on minimaalinen. Esimerkiksi mailapinnan palautuskertoimen (COR) mittaus suoritetaan myös staattisen testauksen avulla. Vaikka monet merkit valmistavat "etäisyys"-palloja, sen määrittäminen, kumpi todella kulkee kauemmaksi, on yksinkertaista: pudota vain kaksi palloa samalta korkeudelta ja tarkkaile niiden palautumista.
5. Vakaus: Tarkkaile, pomppaako pallo tasaiseen suuntaan joka kerta vai pomppiiko se epäsäännöllisesti siirtäen vasemmalle, oikealle, eteenpäin tai taaksepäin. Pallon vakavuuden laatu on helposti arvioitavissa tällä tavalla.
6. Pehmeys/kovuus: Kuuntele pallon maahan iskeytymisen ääntä mitataksesi sen ytimen tai kannen kovuutta. Saatat kuulla terävän, kovan äänen, pehmeän äänen tai tylsän, vaimean pamauksen.
7. Kestävyys: Testaa käytettyjä palloja kuuntelemalla toistuvasti pomppimisääntä; uusi pallo tuottaa kiinteän, tasaisen äänen. Käytettyä palloa käytettäessä ääni voi muuttua epäsäännölliseksi tai "halkeamaksi" jo kolmen tai viiden pomppauksen jälkeen, mikä osoittaa, että ydin on kärsinyt jonkinasteisesta muodonmuutoksesta; myös palautumissuunnasta tulee arvaamaton. Etäisyyden menetys on myös selvästi havaittavissa: anna pallon pudota ja pomppia, kunnes se pysähtyy kokonaan. Vaikka uusi pallo saattaa pomppia yksitoista tai kaksitoista kertaa ennen asettumista, vanha pallo pysähtyy usein vain seitsemän tai kahdeksan pomppimisen jälkeen.
